Legenda ja historia
Filicajan historia
Filicaja on pieni kylä Montaionen kunnassa, jossa legenda ja arkistolähteet kohtaavat: nimen alkuperää koskevista legendoista asiakirjaan, jolla da Filicajan suku hankki tilan vuonna 1452.
Legenda
Filli mia bella
Legendan mukaan Volterrasta kotoisin oleva nuori aatelismies nimeltä Ajone vapautti Figline-nimisen tytön, jonka eräs Gambasso oli ryöstänyt: hän nai tytön ja perusti sekä Monte Ajonen kylän – josta nykyisen Montaionen nimen sanotaan juontuvan – että Figlinen linnan. Ajonen ja Gambasson jälkeläisten välillä vallitsi pitkään kiivas kilpailu (naapurikunnat Montaione ja nykyinen Gambassi Terme ovat olleet ”kilpailijoita” myös todellisessa historiassa). Erään toisen, epävarman hypoteesin mukaan Montaionen nimi viittaisi Alloneen, Luccan viimeiseen tai toiseksi viimeiseen langobardiherttuaan, ja Mons Allonis -nimiseen paikkaan: kiehtova yhteys langobardien Toscanaan, jota lähteet eivät kuitenkaan vahvista.
Sukupolvia myöhemmin vihollisarmeija tuhosi linnan, ja sen asukkaat, jotka olivat palanneet epäjumalanpalvontaan, päättivät uhrata jumalille kylän kauneimman tytön, Fillin. Kauhistunut firenzeläinen ritari riensi pelastamaan hänet ja uhrautti tämän sijaan hiehon – tästä hänen lisänimensä ”Sire della Vitella” (Hiehon herra). Filli ja hänen pelastajansa menivät naimisiin ja rakensivat linnan uudelleen. Ritari oli niin rakastunut, että kutsui Filliä jatkuvasti ”Filli mia bella” (Filli, kaunokaiseni) ja ”Filli cara” (rakas Filli): näistä sanoista kerrotaan syntyneen nimen ”Fillicara”, josta myöhemmin tuli ”Filicaja”.
Vuonna 1623 da Filicajan suvun vieraana ollut Michelangelo Buonarroti il Giovane kertoi legendan lyhyessä runossaan l'Ajone ja kuvitteli, että suvun palatsissa jopa suihkulähteistä virtasi viiniä:
«...dove si sguazza, e mangia altro che ghiande,
e d'un buon vino vi beon le pile...»
(”ja altaatkin juovat hyvää viiniä”)
— Michelangelo Buonarroti il Giovane, l'Ajone, 1623
Historialliset tapahtumat
Alkuajoista renessanssiin
Varhaisimmat maininnat Figline-nimisestä linnasta tällä paikalla ovat 1100-luvun alusta, ehkä juuri siltä kohdalta, jossa Villa da Filicaja nykyään seisoo, vaikka jotkut tutkijat uskovat alkuperäisen linnoituksen sijainneen muutaman sadan metrin päässä etelämpänä. Linna tuhottiin vuonna 1297 ja rakennettiin myöhemmin uudelleen muun muassa myöhäisroomalaisen huvilan materiaaleista; huvilan jäänteet mosaiikkien jälkineen sijaitsevat noin kilometrin päässä. Tämä alkuperä sekä pieni virhe, jota eräs 1930-luvun matkaopas levitti, ovat ajan myötä synnyttäneet useita historiallisia väärinkäsityksiä, kuten myytin ”Villa Medicea” -huvilasta, jota täällä ei ole koskaan ollut.
Itse nimi mutkistaa asiaa entisestään: nykyinen Figlinen paikkakunta sijaitsee noin neljäsataa metriä Filicajasta etelään, ja yhä kiistellään siitä, sijaitseeko se todella keskiaikaisen linnan paikalla. Kylän suojeluspyhimykselle omistetun Sant'Antoninon pikkukirkon korkokuva muistuttaa paikalliseen perimätietoon kuuluvasta ihmeestä, jossa da Filicajan sukuun kuulunut poika herätettiin kuolleista.
Suvun yhteydet Firenzen sotilaalliseen ja poliittiseen elämään on dokumentoitu renessanssista lähtien. Vuonna 1503, Pisaa vastaan käydyn sodan aikana, Firenzen hallitus antoi Leonardo da Vincille, Gerolamo da Filicajalle ja Alessandro degli Albizzille tehtäväksi tutkia Arnojoen johtamista uuteen uomaan. Hanketta ei kuitenkaan toteutettu. Antonio da Filicaja (1455–1526) puolestaan osallistui sotatoimiin, myös merellä torjuakseen pisalaisten hyökkäyksiä. Kesäkuun 8. päivänä 1509 hän marssi voittajana Pisaan yhdessä Averardo Salviatin ja Niccolò Capponin kanssa omien joukkojensa johdossa; joukot olivat pitäneet tukikohtaansa Filicajan linnassa.
Suku
Firenzen palveluksessa
Samalla kun Filicajassa hoidettiin viinitarhoja ja oliivilehtoja, suku osallistui merkittävällä tavalla Firenzen tasavallan elämään. Alessandro da Filicaja (1429–1512) toimi Gonfaloniere di Giustizia -virassa kahdesti, vuosina 1467 ja 1474, ja oli Lorenzo il Magnificon ystävä. Vuonna 1452 Ser Giovanni da Filicaja osti Figlinesi-suvulta maat, joille Tenuta da Filicaja myöhemmin muodostui. Suurherttuakunnan aikana da Filicajan suvun jäseniä valittiin senaattiin viidesti.
Kuten monet firenzeläiset suvut, myös da Filicajan suku harjoitti kaupankäyntiä, ja sillä oli kauppahuone Lissabonissa. Firenzessä suku asui Borgo degli Albizi -kadun palatsissa, joka rakennettiin 1300–1500-lukujen aikana; maaseudulla suvulla oli Filicajan lisäksi huvila Santa Luciassa Praton lähellä. Suvun vaakuna – kultaisella pohjalla kolme punaista kurkihirttä – on nähtävissä monien Toscanan kaupunkien historiallisissa hallintopalatseissa, Volterrasta Arezzoon ja Pistoiasta Scarperiaan. Näissä kaupungeissa suvun jäsenet toimivat podestà- ja vicario-viroissa. 1500-luvulla suku solmi avioliittojen kautta sukusiteitä Capponin ja Della Roveren sukuihin.
Firenzen ja Uuden maailman välillä
Baccio da Filicaja, insinööri Brasiliassa
Lissabonin kauppahuone oli syntynyt suurherttua Francesco I de' Medicin ja Portugalin kuninkaan Sebastianin välisen sopimuksen ansiosta, ja sen turvin suku saattoi ostaa sieltä palatseja ja varastoja Amerikan-kauppaa varten. 1500-luvun lopulla da Filicajojen kauppahuone Lissabonissa lopetti toimintansa vuoden 1580 jälkeisinä vaikeina vuosina, jolloin Portugali joutui Espanjan kruunun alaisuuteen. Siitä Lissabonista on jäljellä vain vähän: kauppiaskortteli ja sen Rua Nova dos Mercadores tuhoutuivat vuoden 1755 maanjäristyksessä, ja nykyinen kaupunki rakennettiin markiisi de Pombalin johdolla kokonaan uudelleen.
Juuri tuosta kauppahuoneesta oli alkanut yksi suvun merkillisimmistä seikkailuista. Firenzessä vuosien 1565 ja 1575 välillä syntynyt Baccio da Filicaja oli työskennellyt siellä nuorena neljä vuotta; palattuaan Firenzeen hän omistautui matematiikalle, arkkitehtuurille, tykistölle ja kosmografialle. Vuonna 1597 hän oli Brasiliassa engenheiro-mor-virassa, Portugalin siirtomaan pääinsinöörinä, kuvernööri Francisco de Sousan palveluksessa: hän kunnosti siirtomaan linnoituksia, linnoitti satamia, johti tykistöä ja seurasi kuvernööriä kulta- ja hopeakaivosten etsinnöissä.
Vuonna 1603 hän osallistui Pero Coelho de Sousan retkikuntaan Maranhãoon ja rakensi samana vuonna jesuiitta Francisco Diasin ja insinööri Geraldo Bettingin kanssa Nossa Senhora de Monte Serratin kirkon Salvador da Bahiaan; sen viereen, lahdelle avautuvalle niemelle, hän suunnitteli Monserraten linnakkeen, joka seisoo paikallaan yhä. Vuonna 1608 hän kirjoitti vielä suurherttua Ferdinando I:lle kertoakseen toimistaan: hänen kirjeensä säilytetään Medicien arkistossa Firenzessä. Viimeinen tieto hänestä on vuodelta 1628 Bahiasta.
Runoilija
Vincenzo da Filicaja
Suvun tunnetuin jäsen on Vincenzo da Filicaja (Firenze, 1642–1707), yksi aikansa merkittävimmistä italialaisista runoilijoista. Hän oli Accademia della Crusca -akatemian sekä Accademia dell'Arcadia -akatemian jäsen; jälkimmäisessä hänet tunnettiin nimellä Polibo Emonio. Hän tuli kuuluisaksi kaikkialla Euroopassa runoistaan, jotka hän kirjoitti Wienin vapauttamisesta turkkilaisten piirityksestä vuonna 1683. Hänen Italiaa käsitteleviä sonettejaan luettiin ja käännettiin vielä 1800-luvulla. Cosimo III de' Medici nimitti hänet senaattoriksi vuonna 1695 ja myöhemmin Volterran (1696) ja Pisan (1700) kuvernööriksi. Tilaisuuden tullen hän vetäytyi Filicajaan pois hovin velvollisuuksista. Hän avioitui Anna Capponin kanssa ja oli tiedemies Francesco Redin sekä Ruotsin kuningatar Kristiinan ystävä. Vuonna 1687 kuningatar auttoi häntä kustantamaan poikansa Braccion opinnot Sienan Collegio Tolomeissa.
Hän kuoli Firenzessä vuonna 1707 ja hänet haudattiin suvun San Pier Maggioren kirkossa sijaitsevaan, Pyhälle Julianukselle omistettuun kappeliin. Hänen poikansa Scipione rakennutti sinne hänelle muistomerkin. Vuonna 1751 Scipione sijoitti kappeliin myös Francesco Contin maalauksen Sant'Antonino resuscita un fanciullo da Filicaja (”Pyhä Antoninus herättää da Filicajan suvun pojan kuolleista”). Maalaus kuvaa samaa ihmettä, josta kertoo myös täällä kylässä sijaitsevan Sant'Antoninon pikkukirkon korkokuva.
San Pier Maggioren kirkkoa ei ole enää olemassa. Syyskuussa 1783 yksi sen pylväistä romahti yllättäen, ja sen sisältä paljastui puinen ydin; vuonna 1784 suurherttua Pietro Leopoldo määräsi kirkon purettavaksi. Jäljellä ovat vain sen pylväikön kaaret, jotka tunnetaan nimellä Arco di San Pierino. Runoilijan muistoa vaalii nykyään kenotafi Santa Crocen basilikassa.
1500-luvulta nykypäivään
Suvun koti, jossa on aina asuttu
Vuosisatojen kuluessa pientä kylää muokattiin useaan otteeseen ennen kuin se sai nykyisen ilmeensä. Villa da Filicaja -huvilassa on yhä keskiaikainen itäjulkisivu sekä toinen, pohjoiseen avautuva julkisivu 1500-luvun lopun tyyliin, vaikka se rakennettiin vasta vuonna 1906. Vuosina 1900–1908 kreivi Andrea da Filicaja Dotti teetti sisätiloihin laajoja muutoksia luodakseen 1600-luvun henkisiä huoneita: alkuperäisten kasettikattojen tilalle rakennettiin purjeholvit, ja huoneet järjestettiin uudelleen ajan maun mukaan.
Kylä on pysynyt saman suvun omistuksessa, jota nykyään edustavat kreivit Nardi-Dei da Filicaja, ja se oli myös runoilija Vincenzo da Filicajan koti. Sukuun kuului myös Andrea Dotti (1938–2007), lääkäri, joka meni vuonna 1969 naimisiin Audrey Hepburnin kanssa. Vuosikymmenien ajan jotkin paikalliset oppaat toistivat legendaa, jonka mukaan suurherttua Cosimo III de' Medici olisi lahjoittanut kylän runoilijalle: tarina osoittautui perättömäksi. Vasta vuonna 2003, kun historioitsijat pääsivät suvun yksityisarkistoon, löytyi alkuperäinen kauppakirja, jolla tila ostettiin Figlinesin suvulta. Asiakirja on päivätty 21. kesäkuuta 1452, ja sen on allekirjoittanut Ser Giovanni di Simone da Filicaja: se todistaa, että tila kuului da Filicajan suvulle kauan ennen runoilijan syntymää, ja paljastaa näin vuosisatojen jälkeen tilan todellisen alkuperän.
Nimen alkuperä
Figlinesta Filicajaksi
Paikka oli alun perin nimeltään Figline tai Castello di Figline. Suvun tultua siitä tuli Filicaja tai Al Filicaja – mutta vuosisatojen kuluessa tilaa on kutsuttu myös nimellä Fattoria S. Antonio (pyhimykselle omistetun pienen kirkon mukaan) tai Tenuta Al Filicaja, ja joskus jopa itse huvilaa kutsuttiin nimellä Villa S. Antonio aikakaudesta ja omistajasta riippuen. Itse suku, joka tunnettiin 1200-luvun puoliväliin asti nimellä ”della Vitella” (tai ”Tebaldi” tai ”d'Aquona”) ja joka 1000-luvun lopulla hallitsi Pontassieven aluetta Quonan linnasta, otti Firenzen tasavallan synnyttyä nimen ”da Filicaja”, jotta se ei vaikuttaisi aatelistolta ja voisi siten hoitaa julkisia virkoja: tämä onnistui, sillä vuosina 1284–1523 suku antoi tasavallalle kaksitoista Gonfalonierea ja kuusikymmentäkuusi Prioria.
Vielä 1900-luvullakin paikan nimi riippui usein siitä, kuka siitä kirjoitti – ja jopa omistajasta itsestään: kerrotaan, että Andrea da Filicaja Dotti käytti vuosisadan alussa tavallisesti nimeä ”Villa da Filicaja” huvilasta ja ”Tenuta Al Filicaja” tilasta, mutta vaihtoi kirjeenvaihdossaan kirkon tai kunnan kanssa nimeen ”Villa S. Antonio”; viinien etiketeissä tila mainittiin nimellä ”Tenuta Al Filicaja del Conte da Filicaja Dotti”, kun taas suvun tilikirjoissa käytettiin yksinkertaisesti nimeä ”Fattoria di Figline in Val d'Elsa”. Vaihtelevat nimet osoittavat paremmin kuin mikään asiakirja, että suvun ja tämän paikan välinen side on vuosisatojen ajan ollut ennen kaikkea henkilökohtainen ja vasta sitten virallinen.
Tuotteet
Filicajan viinit
Toscanalaisesta Chianti-viinistä Italian merkittävien alkuperänimitysten viineihin: jokainen viini ilmentää oman viinialueensa luonnetta.